Dolly Dreamworlds: maaliskuuta 2015

*painuu maan rakoon*

Eheheeii taisin vahingossa taukoilla yli kuukauden.... ehkä....

Tärkeintä on että koulukiireet ynnä muut helpottivat ja nyt tämä tyttö on taas blogin kimpussa!

Kuten varmaan jo huomasitte niin blogin ulkoasua muokkasin, sillä alkoi riipimään se vanha. Tämä on kuitenkin todennäköisesti väliaikainen, mutta mielipiteitä saa kertoilla silti!

Nyt siis jälleen luvassa kuvatarinaa ja tämähän jatkuu suoraan siitä, mihin edellinen loppui joten jos se ei ole kunnolla muistissa niin käyppäs lukaisemassa se >tästä<

Mulla tuli tätä kuvatessa hiukan ongelmia valon kanssa, kun piti kuvata hiukan illemmalla, että valaistus olisi edes lähelle sitä, mitä se edeltävässä osassa oli. Niin no, äkkiä sitä valoa oli jo liian vähän....

********

Picfic: memories
part 6

abnormal

********

Pai: *vajoaa polvilleen* "Mitä tapahtui...... Miten tein sen..... Ei noin kuuluisi käydä"

Pai: ".... Eihän?"

Pai: "Olen epänormaali. Minun ei kuuluisi tehdä noin. Eihän?"

Kiara "Pai kulta, mitä ikinä teitkin se pelasti sinut. Mikään mikä pelastaa viattomia ihmisiä ei voi olla paha.."

Pai: "Oletko varma että edes olen ihminen?"

Kiara: "Entä sitten, jos et olisi? Olet minulle tärkeä joka tapauksessa."

Kiara: "Tule Pai. Mennään nyt leipomaan. Unohdetaan kaikki muu paitsi hauska hetkeksi, okei?"

Pai: "Kiara, jos tämä ei toimi, olen hyvin pahoillani..."

Pai: "Minun on vain pakko kokeilla tätä..."

Pai: "Anteeksi Kiara"

Kiara: "PAI!"

Kiara: ".....mitä tuo on?"

Pai: "Hiphei se onnistui~"

Pai: "En tietenkään voinut olla varma, että toimisiko se~ mutta...... Kiara? Miksi näytät noin vihaiselta?~"

Kiara: "Ai miksikö näytän? Sait minut juuri sydänkohtauksen partaalle! Älä enää koskaan! Koskaan tee noin tuliko selväksi?!"

Kiara:*Katsoo Pain kasvoja* vihreät silmät... muistin niiden olleen tummemmat, kuin öinen metsä. Ehkä muistin väärin. Hän tunsi minut. Hänen sen täytyi olla...