"luen ruotsia"

-minä, juuri äsken

Eli heipähei taas pullapalleroiseni, kuis hurisee?

Öhöh heräsin todellisuuteen, että vahingossa taukoilin melkein kuukauden... hupsista

Mutta joka tapauksessa nyt on - vihdoin - luvassa jatkoa kuvatarinalle, kun olen nyt kerta päässyt eroon kiinalaisesta vaihtarista, kenelle minun piti pitää seuraa.

********

Picfic: memories
part 5

miracle

********

Musiikkia sielulle

********

Kiara: "Sinne meni sekin toivo. Minulla oli ihminen joka tiesi, ihminen joka muisti, mutta ei enää"





Kiara: "Olen alkupisteessä. Toisaalta, en enää yksin. Uusi ihminen, uusia muistoja, uusia paloja tähän palapeliin."




Kiara: "Ai... olet hereillä"
Pai: "Jep, mutta miksi sinä olet noin maassa?"





Pai: "Tai tiedänhän minä. Olen pahoillani että en voi antaa suoraan vastauksia kysymyksiisi, mutta lupaan kyllä auttaa. Minulla on sellainen tunne että olit tärkeä minulle. Hyvin tärkeä. Haluan auttaa sinua saamaan mielenrauhan."




Pai: "Sanoit että kaikki minkä tiedät menneisyydestäsi koostuu muistoista, jotka ovat palanneet uniisi"




Pai: *istuu kiaran viereen* "Tunsimme toisemme aiemmin, ehkä minun seurassani oleminen virvoittaa jotain."




Pai: "Joka tapauksessa jään tänne luoksesi. Pidän sinusta. Haluan auttaa"
Kiara: *mumisee*
Pai: "Anteeksi en saa selvää : c"




Kiara:  "Olen kiitollinen. Hyvin kiitollinen. Minä vain...."




Kiara: *ääni murtuu* "... olen pettynyt itseeni! Olen viimeiset kaksi vuotta etsinyt omaa elämääni. Sitten annoin itseni noin vain uskoa että se tarjoiltaisiin minulle hopealautaselta. Että se kirjaimellisesti vain tupsahtaisi eteeni!"




Kiara: " Mutta eniten olen vihainen siitä että yritän syyttää kaikkia muita paitsi itseäni! Jos päästäisin vain irti, niin tätä ei tapahtuisi!"
Pai: "Kiara, rauhoitu. Tietenkin haluat tietää menneisyydestäsi. Minuakin kiinnostaa omani, joten älä syytä itseäsi siitä halusta."




Pai: "Lupaan yrittää auttaa sinua, mutta kaikki mitä voimme tehdä on keskustella siitä, mitä muistamme ja viettää aikaa yhdessä. Ehkä yhdessäolo herättää ne lopullisesti - ne muistot ja unohdetut tunteet. Tiedän että olimme läheisiä"




Kiara: "Mitä hauskanpito muka auttaisi? Se vain veisi ajatukset muualle... Emme voi enää tehdä mitään. Olen tutkinut kaikki mahdolliset kirjat, jotka käsittelevät mieltä ja muistia, mutta ei mitään! Ei yhtään mitään!"
Pai: "Kiara..."




Pai: "Nouse ylös. Mennään sisälle. Leivotaan vaikka jotain, jooko? Tarvitset lomaa murheistasi!"
Kiara: "Äh, hyvä on. Ei me muutakaan voitaisi tehdä"




Pai: "Noin, nyt mennään leipomaan~ Mitä tehtäisiin? Oi oi oi oi leivotaan kakkua! ei kun pullaa!....Tai kuppikakkuja! Eikun tuulihattuja! Marenkeja! Ässäkeksejä! Piirakoitapas!"




Pai: *Jalka lipeää*




Kiara: "PAI!"




Pai: "AAAAAAAAAAA"




Kiara: "Pai.... Voi ei.... Pudotus on liian korkea. Hän ei voinut.. Hän ei.."




Kiara: "Hän......Häh?"




Pai: "Minusta tuntuu ettet sinä tiedä, mutta... Mitä juuri äsken tapahtui, ja Miksi olen täällä ylhäällä"